Niin häipyy maallinen omaisuus

Hui hai! Yritin nostaa tanaan rahaa, ihan kohtalaisen summan, kun on Suomen pankkitili viela kaytossa. Vaan enpa saanutkaan rahoja, ne vaan havisivat tililtani. Huomenna paasen tulkin kanssa selvittamaan asiaa, kun kuulemmataman paivan automaattitapahtumia voi tarkkailla vasta huomenna.
Ei onneksi kovin vakavaa kuitenkaan.. Pitaa siirtaa pesulakaynti vaan huomiseksi.

Muuten on vielakin vaan hyva mieli ja olo onnistuneesta lahtopaatoksesta! Synttarit juhlittiin ja koulussa on taas ihmetelty, viikonloppuna saatamme paasta vierailulle aitoon brasiliaiseen kotiin!

Talouskin pysyy hallinnassa, kun ei oikein ole ostettavaa - vai sanoisinko, tyylit eivat kohtaa. :D

Hauskaa viikkoa!

P.s. Laitan kuvia heti, kun saan koneeni yhdistettya koulun verkkoon tai nettikahvilasta tulleen tartunnan pois muistitikulta.

Bom dia!

Kotona Brasiliassa! Jo muutaman päivän olen ehtinyt totuttelemaan tähän uuteen elämään. Koko ajan on huikean kuuma, se on ihanaa, mutta hullu kosteus tekee säästä vähemmän nautittavan. Parina viime päivänä on myös satanut aika paljon, silti lämpötilat huitelevat 29 ja 39 välillä!
Asunto on himmeä lukaali! ”Yksiössäni” on enemmän neliöitä, kun missään aiemmassa asunnossani, jos lapsuuden Annalaa ei lasketa. Ja totta kai, yksiöön kuuluu erillinen makuuhuone ja nyrkkipyykkihuone. Ihanat laattalattiat ja yksi värilasi-ikkuna! Lisäksi vuokraan sisältyy kohtalainen muurahaisongelma. Ostin japanilaisvalmisteisen muurahaisansan. Todistettavasti ainakin viisi kuollutta yksilöä. Ruumiit vaan kuljetetaan mystisesti aina pois, joten tarkkoja tilastoja on hankala tehdä. Myös ansassa olevaa myrkkyä ystäväni levittelevät ympäriinsä. Ihme epeleitä, täytynee mimiikan keinoin valittaa aiheesta vuokraemännälle.
Maisemat ovat ehdottoman upeita ja ihmiset äärimmäisen ystävällisiä, kuten odottaa saattoi. Ihana paikka! Viikonlopuksi mennään ehkä viettämään karnevaalia läheiseen pikkukaupunkiin, joka on kuulu kauneudestaan. Karnevaalin jälkeen alkaa jo koulu ja portugalin kurssi.
ryöstöjä: 0
pahoinpitelyjä: 0
kivaa: aina
miellyttäviä ihmisiä: aina

Ciao, obrigado!

Nyt se vasta on totta!

Tänään nimittäin posti toi kaivatun viisumin, joka saapui ennätysajassa! Nyt voi rauhassa pakkailla, bailata kanssamatkaavan Veeran läksiäisiä, rentoutua ja vetää syvään henkeä ennen lähtöä. Ou jee!

Tänään hajosi taas kenkä, onneksi sain sen paikattua koulussa. Mutta kohta ei olekaan enää paljoa mitä pakata! (Lähinnä second hand-aarteeni luo pohjansa lähes joka käyttökerralla, nyt ratkesi sauma suosikeistani.) Jääpä ainakin tilaa tuliaisille tai jotain.. :D
Ylipäänsä pakkaaminen tuottaa tuskaa ja on hankalaa, mutta vielä kun pitää pakata niin pitkälle ajalle ja kesä-elokuun säistäkin on niin erilaisia kuvauksia ympäriinsä, etten tiedä mitä tehdä. Kaikkea ei voi sieltäkään ostaa. Onneksi on viikko aikaa, vaikka todennäköisesti ensi viikon lauantaina vielä pesukoneet pyörii ja sunnuntaiaamu menee pakkauspaniikissa.

Tittidii! Hyppään kohta ilmaan!

Henkistynyt asiainhoitaja

Olin eilen maalla "henkistymässä" kaiken kiireen keskellä. Tänään pitäisi jatkaa vielä valmisteluja, käydä apteekissa, ostaa laukku, järjestellä paperiasioita, hankkia lahjoja Suomesta... Kelasin, pitäisiköhän soittaa taas suurlähetystön suloäänelle ja tiedustella viisumini tilasta. Laskeskelin päiviä, ja alkoi pelottaa, ehtiikö se postissa ensi viikon perjantaiksi, joka muuten on 13. päivä.

Lähdön haikeus on nyt iskenyt päälle, kun sitä miettii mitä haluaisi vielä tehdä ja keitä nähdä eikä aika riitäkään. Myös väliaikaisesta asunnostani lähteminen tuntuu haikealta, kun tässä on homeesta ja vedosta huolimatta ollut hirveän mukava asua.

Lähtö on kaikesta huolimatta tällä hetkellä se tärkein asia ja haikeuskin voi olla hauskaa ja kasvattavaa!

Para Brasil

Kahden viikon päästä ei enää ole kylmä! Aurinko paistaa ja poimin tuoreita hedelmiä puista. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kaikki tanssivat. Olen silloin kotona Brasiliassa.
Nyt kun viisumihakemus vihdoin on postissa, on lähtö alkanut toden teolla jännittää. Sunnuntaina kysyin kaverilta, onko pakko lähteä, onhan se nyt ihan tyhmää. Mutta on ihanaa lähteä seikkailulle. Eikä se edes ole niin seikkailullista, kun sinne menee kouluun ja on asuntokin jo valmiina.

Tein Sallan kanssa listaa sunnuntaina mukaanotettavista. Huolestuttaa, riittääkö 32 kiloa, kun kaikkea pitäis ottaa niin paljon. Ihania kesävaatteita, mitä ei Suomessa voinut käyttää edes viime kesänä, kenkiä, jotka saavat äitini kyyneliin, kun niitä käyttää Tampereen lumisilla kaduilla... Quel bonheur!

Nyt pitää siivota perjantain juhlien jäljiltä ja myöhemmin pitää ehkä ostaa toinen matkalaukku. Siivousmusiikkina bossa nova-radio, pitäähän sitä tutustua kulttuuriin.

Adeus!